ASENNE RATKAISEE SUOMEN MENESTYKSEN (mielipide Aamulehti 24.11.2011)

Suomessa on viime vuosina nähty ongelmien syitä muualla kuin omassa itsessämme. Monet pitävät kiinni vanhoista asemistaan ja rakenteistaan.  Meidän pahimmat kilpailijamme eivät ole Ruotsi, Kiina tai paha markkinatalous, vaan meidän omat asenteemme ja siitä seuraavat jäykät rakenteet.  

Olin viime viikolla analysoimassa USA:n asenneilmastoa. Maassa on varmasta paljon haasteita ja ongelmia, mutta asenne on kohdallaan. Tapaamistani ihmisistä kukaan ei puhunut lamasta, vaan kehitteli koko ajan uusia ideoita ja laittoi niitä toteutukseen. Suomessa ei ole ainakaan julkisuudessa viime aikoina puhuttu muusta kuin Euroopan talouskriisistä, säästämisestä ja veronkorotuksista. Liian harva puhuu uusista ideoista ja uusista toimintatavoista sekä niistä syntyvistä uusista työpaikoista.  

Toinen USA:sta opittava kokemus on aito avoimuus. Ihmiset jakavat omat oivalluksensa ja löytävät yhteistyökumppaneita avoimuudellaan. Ideat jalostuvat monipuoliseksi osaamiseksi yhdessä. Yhteistyökumppaneissa arvo (what can you do for me) on paljon tärkeämpi kuin asema. Voit olla vaikka englantilainen lordi, mutta jos sinulla ei ole mitään uutta ideaa, sinua ei kunnioiteta vaan aseman vuoksi.

Tiedon jakamisen kulttuuri on samalla oman idean arvioimista markkinoilla. Ei ole järkeä suunnitella asioita, joista kukaan ei ole kiinnostunut. Ei tunnu kovin suomalaiselta, eihän?

Ideat myös laitetaan toteutukseen nopeasti.  New Yorkissa on tehty jopa prototyyppistudioita. Kun olet tehnyt vaikka jonkun muotoiluidean, saat saman tien tehtyä naapurissa vempeleen prototyypin – ja ei kuin markkinoille testaamaan. Tutkimuksissa on myös todettu, että nopea pilotointi lyhentää huomattavasti tuotekehitysaikaa. Edelleen Suomessa asioita suunnitellaan liikaa tutkijankammion tai laboratorion pimeydessä.

USA:ssa epäonnistuminen ei ole synti kuten Suomessa. Mikäli et ole epäonnistunut riittävän usein, et ole yrittänyt riittävästi. Tapasin Kaliforniassa yrittäjän, joka oli epäonnistunut seitsemän kertaa ja kahdeksas oli se oikea napsahdus, jonka ansiosta hän on nykyisin miljonääri. Suomessa kerrankin konkurssin tehnyt yrittäjä kantaa syntisäkkiä helposti mukanaan koko elämänsä.

Hankkeista tulee totta aktiivisen yrittäjyyden avulla. Menestyvää yrittäjää tuetaan ja inspiroidaan – epäonnistuvaa yrittäjää autetaan takaisin jaloilleen. Yrittämisen loputtua verkostossa toimivat toiset yrittäjät antavat epäonnistuneelle yrittäjille työtä ja toimeentuloa.  Uudella mantereella ei olla työttömänä vaan työpaikkojen välissä (between the jobs). Suomessa menetystä jotenkin vertaillaan ja ollaan samalla kateellisia. Yrittäjänä epäonnistunut ei pääse helposti muualle töihin. Täällä ollaan työttömänä, ei työpaikkojen välissä.

USA:ssa rahoitetaan idearikkaita ihmisiä, ei firmoja tai toimitiloja. Pääomasijoittajat ja muut rahoittajat mahdollistavat heti useampien ihmisten palkkauksen ja sitten katsotaan, mitä uutta ideaa sieltä pulpahtaa. Usein tavoitteet laitetaan hyvinkin korkealle, mutta usein myös päästää aika lähelle tavoitetta.  Suomessa innovaatiojärjestelmä lähtee osittain ylhäältä alaspäin. Tutkijat täyttävät kolmasosan työajasta rahoitushakemuksia ja virkamiehet päättävät, mitkä ideat ovat hyviä. Pilotoivista markkinoista ei ole tietoakaan. Minusta tuntuu, että meillä olisi jotain opittavaa.

Harri Jaskari

kansanedustaja, kok

Pirkanmaa