ONKO INNOSTUNUT SUOMI VAIN HAAVEKUVA?
ONKO INNOSTUNUT SUOMI VAIN HAAVEKUVA?
mielipidekirjoitus Aamulehdessä 10.10.20011
Suomen on ollut sodanjälkeisen historian ajan yksi maailman menestyneimpiä maita. Meidän arvomaailmassa suuria arvoja ovat olleet työn kunnioittaminen, vastuullisuus, luotettavuus ja osaaminen. Niillä arvoilla kauppa on käynyt ja olemme nousseet maailman rikkaimpien maiden joukkoon.
Vanhat menestyksen arvomme on hyviä, mutta nyt voisimme lisätä näihin arvoihin vielä innostuksen. Innostus on nykyisin kadonnut johonkin yhteiskunnastamme. Pelkäämme enemmän menettää jotain kuin luomme innolla uutta. Menestystä kadehditaan ja epäonnistumista ei hyväksytä. Valitettavasti ennen pitkää kyräily ja kateus vie tuhkatkin pesästä.
Viime viikolla Suomessa vierailleen amerikkalaisen professorin Martin Kenneyn mukaan lähes kaikki innovaatiot perustuvat innostukseen. Mitään uutta ideaa ei ole syntynyt ilman innostusta. Innostus ja positiivinen ilmapiiri synnyttää yrittäjyyttä. Tätä asennemuutosta todella tarvittaisiin nyt Suomeen.
Professori Kenneyn mukaan usein Kalifornian työpaikoissa henkilö tulee sanomaan, että nyt aion perustaa oman firman. Tärkeä kysymys on silloin, miten pomo suhtautuu. Viisas pomo tekee kaksi asiaa: 1) miettii haluaako hän lähteä mukaan uuteen yritykseen vaikka osakkaaksi tai 2) toivottaa hyvän työntekijän tervetulleeksi takaisin heti, mikäli hän haluaa palata. Teemmekö me samoin?
Toiseksi innovatiivisen yrityksen keskeisempiä asioita on se, miten yrityksessä suhtaudutaan epäonnistumisiin. Pelätäänkö yrityksessä epäonnistumista vai rohkaistaanko jopa uhkarohkeisiin yrityksiin? Uhkarohkeissa yrityksissä lainataan rahaa isältä, äidiltä, sedältä ja tädiltä. Kenney kysyi, että miten pankki lainaisi sinulle rahaa, mikäli sinut koko elämäsi ajan tuntevat sukulaiset eivät sitä tekisi.
Uusiin ideoihin nopeasti saatava raha on kolmas suuri ero suomalaiseen malliin. Kun sinulla on hyvä idea, sadantuhannen dollarin shekki on kourassasi samana iltapäivänä. Kaliforniassa ollaan koko ajan prototyyppi-vaiheessa: tehdään, kokeillaan, sählätään, epäonnistutaan, saadaan kenties lopulta palkinto. Suomessa hankkeen pitää olla usein olla jo valmiiksi suunniteltu ennen kuin aloitetaan. Varsinkin julkinen rahoittaja tappaa usein koko innostuksen jahkailuillaan.
Professoria kuunnellessa tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että meidän on todella pyrittävä muuttamaan koko asenneilmasto ja myös innovaatiopolitiikka aivan uudenlaiseksi. Koko yhteiskuntaan tarvitaan asennemuutos yrittämiseen, onnistumiseen ja epäonnistumiseen. Valtio voisi muokata tätä asennemuutosta kannustavalla verotukselle, yrittäjien paremmalla sosiaaliturvalla ja tukemalla aidosti investointeja Suomeen. Ideoita meillä kyllä on - saisimmeko ne vihdoinkin myös kukoistamaan Suomessa?
Harri Jaskari
kansanedustaja, kok
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Meidän arvomaailmassa suuria arvoja ovat olleet työn kunnioittaminen, vastuullisuus, luotettavuus ja osaaminen", kirjoittaa Jaskari tämän päivän Aamulehdessä. Saman Aamulehden viereisellä sivulla Jaskarin puoluetoveri, "navigaattorilla eduskuntaan" Vapaavuori vaatii näillä suomalaisten arvoilla hankittua varallisuutta lapioitavaksi vastikkeetta Kreikkaan. Saattaa tällaisessa poliittisessa todellisuudessa joidenkin innostus vähän laantua.
Yrittäkää nyt ensin selvittää sähläyksen ja epäonnistumisen käsinkosketeltavat seuraukset, ei tässä lisäsählinkiä kaivata.
"Innostus on nykyisin kadonnut johonkin yhteiskunnastamme. Pelkäämme enemmän menettää jotain kuin luomme innolla uutta. Menestystä kadehditaan ja epäonnistumista ei hyväksytä."
Innostuminen vaatii yhteenkuuluvuutta ja yhteisöllisyyttä. Nyt monet ovat vain hattuuntuneita, ja menestyskin saavutetaan liian usein kyynärpäillä. Väkisin ei voi innostua, jos perusasiat eivät ole kunnossa. Mutta minä olen varmastikin aivan väärää kohderyhmää tälle kirjoitukselle.
En tiedä tuosta innostumisesta ja sen puutteesta, että vaivaako se Suomea, mutta epäonnistumisen pelko on liian suurta. Tähän taas uskon vaikuttavan monien muiden asioiden ohella koventuneen yhteiskunnan, joka ei enää takaa turvaverkkoa, jos kaatuukin rähmälleen. On pärjättävä omillaan meni syteen tai saveen. Lisäksi kun ihmisiä arvotetaan voimallisesti materialististen ominaisuuksien perusteella on todella rohkeaa heittäytyä tilanteeseen, jossa voi menettää arvonsa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 4 kommenttia