Arkadianmäen heikkoja signaaleja

PIKAVIPPI NIMELTÄ SUOMI

Näiden eduskuntavaalien kampanjoissa on tehty jakopolitiikan maailmanennätys. Sen sijaan on hyvin vähän puhuttu siitä, miten rakkaaseen kotimaahamme luodaan lisää vaurautta - sitä kuuluisaa jakovaraa. Minä olen yrittänyt olla poikkeus puheissa, mutta välillä se on kuin hyttysen ininää suuren kosken äärellä.

 

Toki olen sitä mieltä, että jatkossa esimerkiksi koulutukseen ja tutkimukseen on satsattava nykyistä enemmän. Valitettavasti myös tästä sektorista jouduttiin neljä vuotta sitten leikkaamaan. Toivoisin vain ihmisten ymmärtävän, että leikkausta ei tehty ihan vaan pahasta tahdosta, vaan pakosta. 

 

Mutta miettikää millaisella Venezuelan tiellä olimme vuonna 2014! Valtio otti edelleen lisää velkaa 6.7 miljardia euroa. Suomi ei ollut päässyt ollenkaan kiinni talouden ja työpaikkojen kasvuun. Pää oli aidosti tulossa vetävän käteen. Kaikesta oli leikattava ja jotenkin oli kannustettava uuteen uskoon siitä, että tähän maahan kannattaa luottaa ja investoida.

 

Akuutti kustannuskilpailukyvyttömyys oli saatava jotenkin paremmalle tolalle. Tavoitteeksi nostettiin työajan pidennys kuudella minuutilla. Työmarkkinajärjestöt eivät halunneet pidentää sekuntiakaan työaikaa ja sen sijaan päättivät lyhentää julkisen sektorin lomapäiviä. Tanskan ja Ruotsin mallin mukainen paikallinen sopiminen johti yleislakon uhkaan.

 

Kauhealla hallituksen painostuksella jopa työmarkkinoilla tajuttiin, että vuosien varrella kustannuskilpailukykymme oli kadonnut. Vuosikausia työn kustannukset olivat nousseet Saksaa ja Ruotsia nopeammin. Kustannuskilpailukykyä parannettiin hiukan, mutta rakenteisiin ei koskettu. Lisäksi tehtiin jo edellisen hallituksen lopulla onneksi toinenkin uskallusloikka - yhteisövero alennettiin 20 prosenttiin.

 

Näiden ja monien muiden tekojen seurauksena kelkka alkoi vähitellen kääntyä. Kyse oli erityisesti ihmisten uskon palautumisesta tulevaisuuteen. Alettiin askel kerrallaan miettiä, että Suomi on ihan hyvä maa ja suomalaiset osaa ja pärjää. Joku kriitikko sanoo tässä vaiheessa, että hallitus ei ollut kasvulle haitaksi ja maailmantalouden piristyminen piristi Suomea. Voi tietysti kysyä, miksi se piristi Ruotsia jo vuosikausia aiemmin?

 

Nyt minulla on suuri pelko hiipinyt mieleen tämän vaalikamppailun aikana. Näistä on tulossa vähän huomaamattomasti verovaalit, jossa kasvun eväät syödään loppuun. Jakovaralista on niin pitkä, että veroja pitää korottaa todella joka puolella. Se on kuin ”kusisi housuun talvipakkasella”. Aluksi lämmittää, nopeasti tulee Siperian pakkanen.

 

Ja kyllä poliittinen opposition onkin löytänyt yhteisen valssin verokarhun kanssa. Tai puhuisin jo humpasta, koska rahat tippuvat ihan taatusti ihmisten taskuista lattialle ja laariin. Työn ja yrittämisen verotusta ja progressiota halutaan kiristää, pääomaveroja nostaa, metsät ja pellot halutaan verolle ja pankkitalletukset myös.

 

Pankeille halutaan lähdevero ja samalla ei tajuta, että velkaa ottaneiden ihmisten korot nousevat. Suomeen investoiva ulkomaista pääomaa halutaan verottaa rankemmin ja samalla ei huomata, että seurauksena saattaa olla se, että raha ei enää virtaa suomalaisiin työpaikkoihin. 

 

Olemmeko palaamassa takaisin Venezuelan tielle? Silloin meillä ei ole taaskaan varaa satsata tulevaisuuteen - ei koulutukseen eikä tutkimukseen, ei perheisiin, ei lapsiin, ei senioreiden palveluihin. Ei mihinkään.

 

Harri Jaskari

Kansanedustaja, KOK

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän raffu kuva
Rafael Rantala

Jostain syystä ihan fiksuillekin ihmisille on tullut ajatuksia, että on olemassa hyviä veroja? Jokainen vero lisää byrokratiaa ja vähentää käytettävissä olevia varoja. Vihervasemmisto on kyllä tehnyt hyvää työtä ao. markkinoinnissa, miksiköhän ao. makkinointi kuitenkin jättänyt AY-liikkeille verovapauden. (Lisäys: uups, alhaalla olikin jo samasta asiasta mutta menköön toistamiseen)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Näiden eduskuntavaalien kampanjoissa on tehty jakopolitiikan maailmanennätys".

Ei nyt liioitella. Sen maailmanennätyksen teki Hugo Chavez. Meidän harakat, rinteet ja anderssonit eivät ainakaan vielä yllä samalle tasolle vaikka kovasti tuntuvat yrittävän. Mestari Chavezin aikaansaamat tulokset kyllä viittaavat siihen, että tuossa lajissa ei kannata mestaruuksia tavoitella. Se ei ole hyväksi kansan terveydelle eikä hvinvoinnille.

Toimituksen poiminnat