YRITYSTUKIEN MONIMUTKAINEN SIELUNELÄMÄ

Olin Kokoomuksen edustajana yhdessä kollega Eero Suutarin kanssa valtakunnallisessa yritystukiryhmässä. On erittäin valitettavaa, että työryhmä ei pystynyt löytämään yhteistä säveltä yritystukien uudistamisesta. Työmme ei kuitenkaan ollut turhaa. Saimme yhdessä määriteltyä hyvien yritystukien kriteerit. Toiseksi yritystukia ryhtyy arvioimaan puolueeton tieteellinen arviointielin.

Itse olen kritisoinut sitä, miksi hyvien yritystukien kriteereitä ei pystytty heti käyttämään. No vastauksena on tietysti se, että menettäjät huutavat aina kovempaa. Jos satut kansanedustajana asumaan maaseutuympäristössä – maatalouden tukiin ei saa koskea. Jos olet tehdaspaikkakunnalta, teollisuuden tukiin ei saa koskea.

Itse yritin heittää aika radikaalejakin uudistusehdotuksia. Mitä jos ehdotetaan yhteisöveron alentamista 15 prosenttiin ja samanaikaisesti alennetaan yritystukia 1,2 miljardilla eurolla? Ehdotus ei saanut vastakaikua – lähinnä hämmentyneitä ilmeitä. Lopulta asia haudattiin ja sanottiin, että parempi käsitellä teema verotuksen tiekartta –työryhmässä.

Tunnustan, että myös vastustin tiettyjä ehdotuksia. Osa ryhmästä olisi halunnut heikentää selvästi yrittämisen kannustimia. Pöydälle nostettiin listaamattomien yritysten osinkoverotuksen heikennykset, yrittäjävähennyksen poisto ja myös sukupolvenvaihdokset. Yrittäjäkansanedustajana pidin esitystä pöyristyttävänä.

Myös termi yritystuki ei todellakaan ole yksiselitteinen. Hyvä esimerkki tästä on energiaverotus. Mikäli Suomella on teollisuuden osalta 14 kertainen sähkön verotus verrattuna Ruotsiin, onko kilpailuhaittoja kaventava energiaveropalautus yritystuki? Työryhmässä ratkaisuksi esitettiin, että alennetaan energiavero Ruotsin tasolle ja luovutaan ns. yritystuista.

Kannatin ajatusta. Kun ajatusta viriteltiin eteenpäin, ehtona oli, että maatalous olisi tullut uutena sektorina mukaan alempaan verokantaan. Tässä alkoivat jo hälytyskellot soimaan. Onko järkevää alentaa myös sellaisten toimialojen energiaveroja, jotka eivät ole suorassa kansainvälisessä kilpailussa? Kaikki kunnia sinänsä maataloudelle.

Kannatin työryhmässä turveveron nostoa ja sen seurauksena energiapuun tuen alentamista (kiikkulauta-malli). Turpeen veron nosto ei TEM:n laskelmien mukaan olisi kuitenkaan merkinnyt sitä, että kivihiili olisi korvannut turpeen. Lisäksi sahojen kuori ja puru olisi noussut kilpailukykyisesti raaka-aineeksi energiateollisuudelle.

Tunnustin että ristiriitaista politiikkaa on se, että samanaikaisesti suunnitellaan fossiilisten raaka-aineiden, kuten kivihiilen, kieltämistä – ja samanaikaisesti tuetaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Samoin jotkut teollisuusyritykset ovat edelleen hyvin riippuvaisia fossiilisista raaka-aineista. Ratkaisuksi ehdotettiin pitkää siirtymäaikaa. Tämä uudistus törmäsi ennen kaikkea siihen, että ei ollut rohkeutta puuttua maatalouden fossiilisten polttoaineiden tukiin. Kaikkien sektoreiden on syytä olla mukana samoissa yritystukitalkoissa.

Laivojen ravintolahenkilökunnan miehistötuesta olisin luopunut kokonaan, koska ne ainoastaan vääristävät kilpailua. Ajatus tyrmättiin. Summa summarum. Kokoomus olisi ollut yritystukiryhmässä alusta asti valmis aivan eri mittaluokan uudelleenkohdennuksiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja myös yrittäjyyden veronkevennyksiin, jos olisi löytynyt laajapohjainen ratkaisu. Samalla tunnustan, että myös meidän poliittisessa viitekentässä on paljon varovaisempia kannanottoja asiasta.

Harri Jaskari

Kansanedustaja (kok.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu