Arkadianmäen heikkoja signaaleja

NÄRKÄSTYTTÄVÄT NORMIT

Iso-Britanniassa on voimassa byrokratiaa vähentävä yleissääntö. Mikäli haluat tehdä uuden normin, sinun on samanaikaisesti purettava kaksi muuta normia. Tämä pakko pistää kyllä hallinnon virkamiehen ja poliitikon miettimään, ovatko kaikki uudet normit ja säännöt tarpeellisia.

Suomessa on nyt menossa norminpurkutalkoot. Ideana on se, että yleensä ottaen normeja ja sääntöjä on yhteiskunnassa liikaa. Ei ole mitään tarvetta kehitellä jotain uutta normia, jotta voisi purkaa vanhoja. Ihan suora normin purku on hyväksyttävää ja jopa suositeltavaa.

Mutta kun lähdetään aidosti norminpurkutalkoisiin, alkaakin poliittinen kiirastuli. Joku poliittinen hallitus on joskus normin säätänyt. Toisaalta esimerkiksi alkoholipolitiikan uudistuksessa on huomattu, että normin henkeä on koko ajan valvottava. Muuten eri mieltä oleva virkamies antaa normien tulkintaa varten varsin eriskummallisia sääntöjä.

Ihmisten elämää ärsyttäviä normeja on kaikkialla. Voi hyvin kysyä, miksi esimerkiksi työtä normitetaan niin paljon. Hassu sääntö on esimerkiksi sellainen, että työaikapankista voi sopia vain TES-neuvottelujen kautta. Toinen hassu asia on koko yleissitovuus, vaikka kummatkaan osapuolet (työnantaja ja työntekijä) eivät olleet edes lähellä neuvottelupöytää.

Rakentamisen kustannuksia nostavat erilaiset normit. Miksi kerrostaloissa autopaikkoja pitää olla tietty määrä, vaikka autoilussa ollaan selvästi siirtymässä autojen yhteiskäyttöön ja muutaman vuoden päästä robottiautoihin? 

Tai miksi mökillä neljän neliön valmissauna tarvitsee rakennusluvan, pääsuunnittelijan ja vastaavan työnjohtajan. Lisäksi pääsuunnittelija on oltava koulutukseltaan vähintään rakennusmestari. Miksi ilmoitusmenettely ei riitä? Näkeehän jo ilmoituksesta sen, että tarkoitus ei ollut rakentaa aivan järvenrantaan.

Tällä viikolla esille nousi poliittinen kohu uudesta keskitetystä lupa- ja valvontavirastosta. Vihreät ja poliittinen vasemmisto vaativat, että viraston sisälle on luotava erillinen taho, joka voi valittaa viraston päätöksestä. Voi jestas sentään. Suosittelen, että asiat hoidetaan ihan viraston sisällä.

Ehkä vastaus edellä mainituille normeille on se, että me poliitikot emme ole tarpeeksi pontevasti sanoneet, että nyt riittää - suunta on väärä. Kieltoja on paljon helpompi tehdä kuin kehittämistä.

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Iso-Britanniassa on voimassa byrokratiaa vähentävä yleissääntö. Mikäli haluat tehdä uuden normin, sinun on samanaikaisesti purettava kaksi muuta normia.''

Tuo on juuri sitä mitä Suomi tarvitsee.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Tavoitehan on itsessään hyvinkin kannatatettava ja moni esimerkeistäsi käytännönläheinen ja siten hyvä.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin ihmeteltävä valikoivuutta toimissa. Jos ajatellaan vaikkapa yritystukisviidakkoa, niin sinne on tuotu tuki toisensa perään eikä yksikään vanha ole kadonnut.

Jos ajatellaan vaikkapa maataloustukia, niin niitä väitetään olevan lähes 200 ja kukaan ei ota selvää kokonaisuudesta - lienee hallituskumppaninne toive ja teidän siunaama, sillä näillekään ei tehdä mitään.

Jos ajatellaan sosiaaliturvaamme, niin se lienee Euroopan monimutkaisin kaikkine tarveharkintoineen ja tulkintoineen. Aina kun saamme matalasta tasosta huomautuksen EU:ltä kiirehtii joku kertomaan kuinka he eivät ymmärrä kokonaisuuttamme - eikö pitäisi tehdä jotain mikäli kaikki muut ovat kujalla siitä?

Työttömien aktiivimallissa toitte lisää byrokratiaa ja säännöksiä, joita ei kuulemma edelleenkään 2,5 kk lain voimaantulon jälkeen osata soveltaa TE-toimistoissa eikä Kelalla. Niiden käsittelyyn tarvitsi palkata lisää henkilöitä roppakaupalla.

Moni "norminpurkunne" on lähtenyt aivan kummallisista asioista. Yhtenä voidaan mainita kuinka maaliskuuhun 2017 asti ELY-keskuksilla oli tehtävänä valvoa kuntien kaavoitusta, alueidenkäyttöä ja rakentamista, jotteivät ne sooloilisi aivan omiaan. Lakimuutosten myötä ELY-keskukset valvovat näitä vain siltä osin kuin ratkaisuilla on valtakunnallisia tai merkittäviä maakunnallisia vaikutuksia. Lisäksi ELY-keskusten valitusoikeus rajattiin toimialaa koskeviin asioihin kaavojen ja rakennusjärjestysten, suunnittelutarveratkaisujen ja poikkeamispäätösten osalta.

Paljonko valituksia sitten on ollut? Kaikista valituksista ELY:jen tekemiä on ollut vain 4 %. Näistä on hyväksytty 80 %, siinä missä muista valituksista on hyväksytty vain 18 %. Valitusoikeuden rajaamisella ratkaistaan siis ongelmaa, jota ei oikeastaan ole.

Mitä kertoo demokratiasta ja oikeusvaltiosta se, että halutaan karsia pois valitukset, joista neljä viidestä katsotaan oikeiksi? Ei kovin hyvää.

Norminpurku ja sujuvoittaminen tuntuu kohdentuvan kovin vaihtelevasti.

Eero Saikkonen

Onnistuuko normein purku poliitikolta? Poliitikko tuntee kehittävänsä yhteiskuntaa luomalla uusia normeja, säätämällä uusia lakeja ja asetuksia. Näillä toimilla pyritään aina rajaamaan joidenkin oikeuksia, jakamaan tuloja, estämään omatoimisuutta jne. Onko normien purku siis taaksepäin menoa, ei kehittämistä? Mitä tuloksia näistä purkutalkoista on tullut tähän mennessä? Tuskin niitä kukaan ylpeänä esittelee. Kaikkiin mitättömiinkin asioihin laaditut normit, lait ja asetukset ovat seurausta virkamiesten ja poliitikkojen hillittömästä kansalaisten kontrollitarpeesta ja omasta erinomaisuudesta ikäänkuin kaikki osaaminen ja ymmärrys asuisi viraston konttorissa. Tämä ei tietenkään koske kaikkia virkamiehiä ja poliitikkoja. On myös tarpeellisia normeja ja lakeja, keskittyminen niiden kehittämiseen olisi suotavaa.
Rakentamista varten laaditut normit, lait ja asetukset ovat todella kattavat ja tulevat kalliiksi. Silti rakentamisen suurinta ongelmaa eli huonoa laatua kosteusvaurioineen ei saada kuntoon. Minunkin mökkisaunani rakennusvaiheessa autoili kunnan rakennustarkastaja ensin määräämässä ja sitten katsomassa, olinko laittanut savuhormin suojaksi peltisen lappusen, ettei kukaan vaan polta jalkojaan putken kylkeen. Onhan tuo pelti tuonut meille ja vieraillemme monta hauskaa hetkeä, että eihän se aivan hukkainvestointi ollut, mutta kallis kunnalle tarkastajan palkkojen ja ajokilometrien osalta. Sähköpostissa lähettämäni valokuvat kun eivät riittäneet todistamaan pellin paikallaoloa. Valvonnan halu on vaan niin mahdottoman suuri osalla meistä, pura siinä sitten normeja.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset