Arkadianmäen heikkoja signaaleja

HYVÄ ETTÄ ANALYSOIDAAN - SOTE UUDISTUKSEN SYVÄLUOTAUS

Eduskunnassa on tällä viikolla kohistu sote-uudistuksesta tavallistakin enemmän. Syy on tietysti ollut Elina Lepomäen ulostulo, jossa hän kertoi käsityksiään uudistuksen haasteista.

Tyypilliseen poliittiseen tapaan heti alettiin miettiä, mikä oli Elinan motivaatio avautumisen taustalla: tarve uusiin vaaleihin, Vapaavuoren tunnettu vastustus maakuntamallia kohtaan vai jotain muuta? Elinan tuntien motivaatio oli varmasti sote-uudistuksen sisältöanalyysi.

Kuten olen jo aika monelle lehdelle kommentoinut, minusta on kaikkein tärkeintä analysoida sisältöä aivan sinne saakka, kunnes päätös uudistuksesta tehdään. Siksi heitän lusikkani soppaan sisällön osalta. Osittain olen samaa mieltä kuin Lepomäki – osittain haastan myös Lepomäkeä.

Lepomäki kritisoi maakuntien sote-keskuksille maksettavaa kapitaatiomaksua (eli maksu/asiakas vuodessa). Se on Elinan mielestä mitoitettava julkisen sektorin kustannustason mukaan, jotta julkinen sektori voisi pärjätä kilpailussa. En ole välttämättä samaa mieltä väitteestä.

Jos me haluamme päätyä tehostamiseen, mielestäni kapitaatiomaksu voisi olla vaikka 10 prosenttia nykyistä tasoa alhaisempi. Tai maakunta voi päättää, että viiden vuoden aikana kapitaatiomaksu alenee yhteensä 15 prosenttia. Tai ei ainakaan kohoa seuraavaan viiteen vuoteen. Valta on maakuntapäättäjillä.

Siitä olen kyllä Elinan kanssa samaa mieltä, että maakunnilla ei ole kovin paljon syytä säästää (raha tulee valtiolta), joten maakuntien kapitaatiomaksujen alennukset voivat jäädä haaveeksi. Kaikkihan tietävät, että mikäli rahavalta ja vastuu on eri paikoissa – jäljelle jää valitus, ruikutus ja kerjääminen. Vaihtoehtona voisi olla Elinan esille ottama kuntien mahdollisuus siirtää rahoitus ja järjestäminen suoraan valtiolle, jolloin siirryttäisiin yhden luukun periaatteeseen.

Mikäli valta ja vastuu laitettaisiin samoihin koreihin, voi tietysti kysyä, mihin tarvitaan ylimääräisiä portinvartijoita – eli maakuntia. Vaikeimmat erikoissairaanhoidon osat voisimme keskittää muutamiin yliopistosairaaloihin ja raha tulisi suoraan valtakunnan tasolta. Toisaalta sama valtakunnallinen taso voisi ohjata myös uudenlaisia sote-keskuksia, jossa olisi mukana osa erikoissairaanhoitoa. Kunnat keskittyisivät elinvoimapalveluihin ja ihmisten hyvinvointiin.

Mikäli sote-keskuksissa yhdistettäisiin kapitaatiomalliin myös erikoissairaanhoito, olisi suuri kynnys siirtää asiakkaita helpolla kalliin erikoissairaanhoidon puolelle – omassa organisaatiossa. Itse asiassa preventiivinen hoito olisi kaikista järkevintä – yhdessä aktiivisten kuntien kanssa. Samalla olisi kuitenkin huolehdittava ihmisten valinnanvapaudesta ja pienten yritysten mahdollisuudesta toimia myös ihmisten palvelujen tarjoajana. Vasta silloin syntyisi aitoa kilpailua.

Lepomäki sanoo, että suunnitteilla olevalla mallilla kustannukset nousevat myös sen takia, että yritysten työterveys siirretään julkiselle puolelle veronmaksajien maksettavaksi. Tämä uhka voi hyvinkin toteutua. Toisaalta työterveydenhuollolla on myös se funktio, että ihmiset pääsevät nopeasti takaisin työhön. Toteutuuko se uudessa mallissa?

Saman uhan Elina näkee hammashoidon tason nostamisen takia. Se saattaa kasvattaa veronmaksajien kustannuksia sadoilla miljoonilla euroilla. Tämäkin pitää paikkansa. Toisaalta on lääketieteellisesti todettu, että huonot hampaat ovat monen vakavan sairauden alkuperäinen syy. Ehkä parempi hammashoito säästää veronmaksajien rahoja vielä paljon kalliimmassa erikoissairaanhoidossa.

Harri Jaskari

Kansanedustaja, (kok.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KariKallio1 kuva
Kari Kallio

"Vuonna 2016 Lillrankin mukaan kapitaatiorahoitukseen liittyi kolme riskiä. Niistä ensimmäinen oli se, että sosiaali- ja terveyskeskus saa rahoituksensa asiakasmäärän mukaan. Sen vuoksi potilaalla on oikeus vaihtaa sosiaali- ja terveyskeskusta.
Toinen oli kermankuorinta, eli mieluisten asiakkaiden valikointi. Kermankuorinnan estämiseksi palveluntuottaja ei saa kieltää ketään listautumasta asiakkaaksi.
Kolmas kapitaatiorahoitukseen liittyvä miina, jota ei ole vielä ratkottu, oli potilaan lähettäminen erikoissairaanhoitoon. Koska erikoissairaanhoito ei sisälly kapitaatiomaksuun, palveluntuottaja voi siirtää vaikeat tapaukset erikoissairaanhoitoon muiden maksettavaksi.
Erikoissairaanhoitoon haetaan pakettihinnoittelua, jolloin maksu suoritetaan koko hoitojaksosta eikä yksittäisistä hoitotoimenpiteistä."

Toimituksen poiminnat