Arkadianmäen heikkoja signaaleja

ASUNTOMARKKINOIDEN HULLUNMYLLY

Olemme Suomessa tällä hetkellä kompleksisessa asuntomarkkinatilanteessa. Jossain päin Suomessa odotettavissa oleva putkiremontti maksaa enemmän kuin koko asunnon myynti. Toisaalla suurimmilla kaupunkiseuduilla asuntojen hinta on niin korkea, että syrjäseutujen 200 neliön omakotitalon myyntihinnalla (jos saa myytyä) saa viiden neliön siivouskomeron.

Suomeen on pikkuhiljaa muodostunut voimakas asuntomarkkinoiden vääristymä. Tämä uhkaa jo merkittävästi esimerkiksi työvoiman liikkuvuutta. On vähän vaikea liikkua, mikäli omasta asunnosta ei saa juuri mitään ja toisella paikkakunnalla yli puolet palkasta menee vuokriin - ja omistusasuntojen hinnat ovat mahdottomia.

Hinnat muodostuvat kysynnästä ja tarjonnasta. Nyt tarjontapuolella on monia hidasteita ja kysyntäpuolta on yritetty helpottaa voimakkaalla valtiontuella. Tällä hetkellä maksetaan vuosittain jo 2 miljardin euron edestä asumistukea – eli tuetaan kysyntää. Tuntuu aika suurelta summalta. Samanaikaisesti asuntojen hinnasta on jo 41% veroja. Aikamoinen syöksykierre.

Nyt etenkin asuntopolitiikan tarjonnan hidasteet on nyt analysoitava. Niitä onkin pitkä lista. Suurimmissa kaupungeissa merkittävä hidaste ovat hitaat hallinnollisen käytännöt. Esimerkiksi kiinteistöjen käyttötarkoituksen muutokset ovat osoittautuneet vaikeaksi. Jossain voi olla 100 000 neliötä vapaata toimistotilaa, mutta asunnoksi niiden muuttaminen on lähes mahdotonta.

Toisaalta suuri haaste on esimerkiksi kuntien totaalinen kaavoitusmonopoli. Tässä mielenkiintoinen kehittämisehdotus Ympäristöministeriön työryhmältä (maankäytön ja rakentamisen ohjauksen uudistaminen) oli se, että asemakaavat muutettaisiin kehittämissuunnitelmiksi. Suunnitelmien puitteissa monet tahot voisivat sitten olla hankkeen toteuttajia. Tämä todennäköisesti nopeuttaisi kaavoitusta.

Toki asuntopolitiikasta löytyy myös valopilkkuja. MAL (maankäyttö, asuminen ja liikenne) –sopimukset kasvukaupunkien kanssa ovat merkinneet samalla voimakasta asuntorakentamista hyvien liikenneyhteyksien varrelle. Valtio on oman vastinrahansa kautta pakottanut kunnat reippaaseen kaavoittamiseen ja pääomia rakentamiseen on löytynyt nopeasti – ovathan suurimmat kaupunkiseudut potentiaalisia sijoituskohteita. Asuntopolitiikan kokonaiskuva on kuitenkin hyvin sirpaleinen.

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Rakennusteollisuus määritteli uuden rakennuksen verojen osuudeksi aiemmin n. 50 % ?

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Oman asunnon korkolainavähennys tulee nostaa 100 %:iin kuten nyt asuntosijoittajillakin on sijoitusasuntojen korkolainavähennyksen kohdalla. Silloin vuokra-asuntojen vuokrataso tullee alemmaksi, koska oman asunnon hankkimisesta tulee silloin varteenotettavampi vaihtoehto vuokra-asumiselle.

Tasapuolisuutta korkolainavähennyksiin!

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Jos ja kun putkiremontti maksaa enemmän kuin asunto, ei vika välttämättä ole asunnossa. Vika voi olla myös putkiremontissa.
Ihmisille on vain uskoteltu, että jos taloon haluaa lämmintä vettä tai uuden vesiputken, koko talo pitää purkaa ja rakentaa uudestaan. Milloinkahan sähkömiehet tai antennijohtojen asentajat keksivät saman idean? Liikevaihtoa sillä kyllä syntyy joten ihan kokonaan en ajatusta tyrmää.

Käyttäjän PahaLukki kuva
Juho Salo

Oman pääsijaisen vuokra-asuntonsa vuokra pitäisi olla omista pääomatuloista vähennettävissä ainakin 25%:sti. Näin ihmiset valitsisivat useammin vuokra-asumisen, eikä omistusasumista. 25%, koska jo nyt esim 700e vuokraa maksava ihminen voi taustalla maksaa sen 175e vuokratuloveroa vuokranantajan kautta valtiolle. Kun tämä vuokra-asuja saa osinkoja pörssiosakkeesta, hän ei voi siinäkään kohtaa saada alennusta muka veroista perustuen hänen vuokra-asumiseensa. Tämä pakottaa ihmiset valitsemaan kerta toisensa jälkeen typerän ja vaarallisen asumismuodon: omistusasumisen, sen sijaan, että omistaisi hajautetusti asuntoja osakeyhtiön kautta, ja asuisi itse vuokralla.

Se osuus pääomasta, jonka osinkotuotto ei ylitä vielä omia vuokramenoja, olisi jäädytettyä ja suojeltua pääomaa sellaiselle vuokra-asujalle, joka joutuisi jonkin Kelan toimeentulotuen piiriin aivan kuten nyt suojellaan omistusasunnossa asujia.

Omistusasuntojen 2 vuoden jälkeinen myyntivoittoverovapaus on poistettava, tai myyntiverovapaus on taattava kaikille pääoman muodoille kuten osakkeille ja sijoitusasunnoille myös poikkeuksetta kahden vuoden omistuksen jälkeen.

Jos sen teette Kokoomus, niin uskon teidät talouden ja viisauden puolueeksi.

Toimituksen poiminnat