Arkadianmäen heikkoja signaaleja

KUKA KAIPAA VÄLIINPUTOAJAA?

Työn maailmassa ollaan tuntemattoman äärellä. On vääjäämätöntä, että työ muuttuu, Tietyissä yhteiskunnissa sitä on runsaasti ja palkkatyötä riittää kaikille. Tai voi olla niin, että vain harvoilla on palkkatyötä ja vielä harvempi hyötyy sen tuloksista. Kumman vaihtoehdon Suomi valitsee?

Monta vuotta on puhuttu digitalisaatiosta, mutta nyt se on totta. Uusinta uutta ovat esimerkiksi reaaliaikaiset käännöslaitteet. Miten suomalaiset voivat kilpailla vaikka puhelinpalveluissa, mikäli intialainen puhuu teknisen vempeleen avulla jatkossa selkeää suomea - mutta palkkataso on 10% suomalaisen palkoista? Juuttumalla vanhaan emme pärjää mitenkään.

Suomi saa uusia työpaikkoja vain luomalla jotain uutta. Esimerkiksi luonnonvarojen ylikäyttö luo uusia tarpeita ja runsaasti uutta työtä - mikäli me keksimme asioita ensimmäisenä. Esimerkiksi liikkumista haetaan tulevaisuudessa oman auton sijasta palveluna - onhan oma auto käytössä keskimäärin 4% ajasta. Tai että liikenne on pakko olla tulevaisuudessa lähes päästötöntä. Tai se tosiasia, että 80% tavaroista päätyy maailmassa edelleen kaatopaikoille.

Sattumoisin suomalaiset yritykset ovat nyt Euroopan markkinajohtajia sähköautojen latausjärjestelmissä ja biopolttoaineissa. Samoin monet yritykset ovat edelläkävijöitä kiertotaloudessa. Esimerkiksi Valtra ei nykyään myy vaihdelaatikkoja, vaan vuokraa niitä asiakkaille. Ja vaihdelaatikoiden käyttöiän päättyessä tuunaa ne taas uudeksi. Tai suomalainen Valtavalo Oy myy edullista led-valoa palveluna. Meiltä löytyy mielenkiintoisesti uutta ajattelua ja liiketoimintaa. 

Mutta miten Suomi laajassa mittakaavassa suhtautuu työn muutokseen? Tällä hetkellä pääosin ihmettelemällä! Työmarkkinoiden uudistuminen ei kovin paljon näy ajankohtaisissa työmarkkinaneuvotteluissa. Kuka puhuu uudesta työstä ja uuden työn väliinputoajista? Pidetäänkö nyt huolta vain niistä, jotka ovat tällä hetkellä töissä?

Työmarkkinoilla on nyt tärkeä helpottaa niiden huolta, jotka ovat työn murroksen väliinputoajia. Elinikäinen oppiminen muuttuu hyveestä välttämättömyydeksi. Miksi puhumme aina koulutusta vastaavasta työstä? Sen sijaan pitäisi päästä uutta työtä vastaavaan koulutukseen. Aikajänne on auttamattoman hidas. Tutkintouskovaisuudesta on siirryttävä osaamisuskovaisuuteen.

Aina ei ole työtä - vaikka silloin kun olet muuntokoulutuksessa. Siksi esimerkiksi reaaliaikaisen tulorekisterin nopea käyttöönotto on aivan elintärkeää Suomen tulevaisuuden kannalta. Nyt tulorekisteri on tulossa vuoden 2019 alusta, mutta huvittavaa on se, että KELA sanoi, että siitä puuttuu muutama osa, jotta työtulot ja sosiaaliturva voidaan yhteensovittaa. Eikö meidän pitänyt tulorekisterin avulla tukea ihmisten elämänhallintaa?

Harri Jaskari

Kansanedustaja (kok.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Kokoomus on paikalleen jämähtäneen maailmamme suurimpia puolustajia kaukana dynaamisesta kyvystä toimia ja antaa toimia, sellainen riskien välttäjien ja varman päälle pelaajien henki vallitsee.

Sillä ei Suomi kehity mihinkään. Tällä mentaliteetilla vain pidetään huoli siitä, että porvarimme saavat kakusta päältä aina omansa, vaikka maalla menisi kuinka huonosti tahansa.

Porvari on tyytyväinen voidessaan tienata katkotta hyvin julkishallinnon virkamiehenä, pappina, upseerina, tuomarina, asianajajana, tutkijana, pankkiirina, poliitikkona, lääkärinä tai opettajana. Mitään uustyötä hän ei itse tietenkään kaipaa eikä sen riskejä vaan kehottaa muita sellaista etsimään ja kehittämään.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Tässä kommentissa ollaan totaalisen hukassa ja jumiuduttu ampumaan vanhoista poteroista vanhoja maalitauluja.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Harri, kerro mainostoimistollesi, joka kirjoittaa nämä blogisi, että HUUTAMINEN OTSIKOSSA on so last season...

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

KYSÄISENPÄ KIRJOITTAJAN TAPAA HUUTAMALLA, JOS SE AUTTAISI SIIHEN, ETTEI HÄN OLE KERTAAKAAN TÄNÄ VUONNA KOMMENTOINUT EIKÄ VASTANNUT YHTEENKÄÄN KYSYMYKSEEN.

Blogissa yritetään jälleen vyöryttää syytä työmarkkinajärjestöille. He käyvät tällä hetkellä palkkaneuvotteluja, joissa lienee riittävästi hommaa sopimukseen pääsemisessä.

Kauniita sanoja esitetään muuntokoulutuksesta ja oppimisesta. Miten Kokoomuksen miehenä ajattelet koulutusleikkaustenne edistäneen tätä nyt ja tulevaisuudessa?

Päätöksienne vaikutuksista voit lukaista vaikka mainiosta Väino Kuukan blogista Työttömyys sementoidaan ammattioppilaitosten säästöillä.

http://vinkuukka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245532-t...

Entä onko yrityksillä mitään vastuuta osaamisen ylläpitämisestä?

Taloussanomat kertoi alkuvuodesta, että runsaat kolme vuotta voimassa ollut laki kolmesta koulutuspäivästä on epäonnistumassa. Lisäkoulutusta laki on tuonut vain vähän, eikä tavoite koulutuksen jakautumisesta tasaisemmin työntekijöiden kesken vaikuta toteutuvan.

Lehdessä kerrotaan: "Koulutuspäivien lisääntyminen ei näy ainakaan työ- ja elinkeinoministeriön työolobarometristä. Päinvastoin. Vuonna 2015 koulutukseen käytettyjen työpäivien lukumäärä putosi alimmilleen 2000-luvulla. Myös työnantajan maksamaan koulutukseen osallistuneiden osuus on laskenut lain astuttua voimaan."

Edellisen hallituksen aikana laadittu laki näyttäisi siis jäävän torsoksi eikä saavuta tavoitteita. Alunperin laissa tavoiteltiin työntekijöille koulutusoikeutta, mutta jälleen kerran päädyttiin sen sijaan malliin, jossa yritykset saavat koulutusvähennystä. Kuten moni muukin tällä keinoin toteutettu laki ei tämäkään vaikuta toimivan muutoin kuin yritystukena omistajien hyödyksi.

Päätös tehtiin siis Kataisen hallituksen toimesta ja sen toteumaa oli sovittu arvioitavan kahden vuoden päästä vuonna 2015. Kuitenkin virallista arviota ei vieläkään ole ja myöhästymisen syistä lehti kertoo seuraavaa: "Seurantaraportti piti tehdä jo viime vuonna, mutta se on jäänyt kiireellisempien asioiden, kuten pakkolakien, jalkoihin."

Tilastot kertovat karua kieltään onnistumisesta:
-kunnissa työntekijöistä yli 70 prosenttia koulutuskorvauksen piirissä
-yrityksissä vain reilut 10 prosenttia
-SAK:n luottamushenkilökyselyssä vuoden 2015 lopussa vain 12 prosenttia vastaajista arvioi uuden lain lisänneen koulutusta työpaikoilla
-julkisten alojen luottamusmiehistä arvioi 22 prosenttia lisänneen koulutusta

Vaikuttaa siltä, että yritykset ovat päässeet vain vähentämään yhteiset koulutushetket ja tiimipäivät, mutta henkilökohtaiseen koulutukseen ei ole tullut mitään lisää. Sen kasvattaminen taas oli lain nimenomainen tavoite. Yrityksien lobbarit jaksavat puhua ns kohtaanto-ongelmasta, kun työntekijöiden osaaminen ei kohtaa uusia tarpeita. Juuri tällä tavalla niitä kohtaanto-ongelmia syntyy työmarkkinoille, kun työntekijöiden osaamisen kehittymisestä ei pidetä huolta.

Ilmeisesti Jaskarin ja Kokoomuksen tavoite on, että yrityksissä ei tueta osaamisen kehittymistä vaan epäkurantin osaamisen omaavat työntekijät potkaistaan pihalle yhteiskunnan varoilla hoidettavaksi. Samaan aikaan niillä koulutusleikkauksilla tätä tehtävää hankaloitetaan. Hölmöläisten hommaa.

Koulutus on yksi investoinneista tulevaisuuden kilpailukykyyn ja sen heikentämisellä on kauaskantoiset vaikutukset.

2010-luvun alusta sekä yritysten että julkisen tahon tuotekehitys- ja tutkimuspanostukset ova alentuneet merkittävästi, millä tulee olemaan suuri merkitys 2020-luvun menestykseen. Nyt ollaan oikeastaan hallituksen toimesta tehty samanlaisia lyhytnäköisiä säästötoimia kuin yritykset aiemmin. Karsimalla tuotekehitystä yms saatiin kyllä säästöjä lyhyellä aikavälillä, mutta samaan aikaan joudutaan noidankehään tulevaisuudessa, kun uutta ei synny.

Myös työttömyyden hoitoon pitäisi investoida ja samalla kehittää reaktionopeutta. Nyt toimenpiteitä pohtiville työryhmille on aina sama saate: ei saa aiheuttaa kustannuksia. Joskus pitää investoida, jotta syntyy uusia tehokkaita keinoja.

Vastausta voinkin sitten varmaan odotella tästä ikuisuuteen. ;-)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset