*

Arkadianmäen heikkoja signaaleja

Lukioajan alisuorittajat

Keskustelu korkeakoulujen pääsykoevalinnasta käy kuumana tällä hetkellä. Taustalla on Opetusministeriön ajatus siitä, että vuoteen 2020 mennessä siirrytään pääosin ylioppilastodistukseen perustuvaan valintaan. Pääsykokeiden merkitys pienenisi tässä mallissa oleellisesti.

Uudistuksen puolustajat perustelevat muutosta välivuosien vähentämisenä ja sitä kautta korkeakouluopintojen aikaistamisen tarpeena. Samalla halutaan luopua pitkäkestoisista kokeisiin valmistautumisesta, jota vielä konsultit hyödyntävät rahallisesti järjestämällä pääsykoekursseja. 

Nykyinen malli kuulemma merkitsee myös liiallista keskittymistä itselleen mieluisen paikan hakuun ja siihen pänttäämiseen. Muut mielenkiintoiset paikat saattavat sitten jäädä vähemmälle, koska niihin ei ehdi panostamaan. 

Perusteluna käytetään myös sitä, että joku hyvä oppilas saattaa jäädä rannalle vain siksi, että pääsykoekysymykset eivät osuneet kohdalle. Kaiken kaikkiaan hakeminen tulisi yksinkertaisemmaksi ja edullisemmaksi.

Minun täytyy kuitenkin todeta, että olen aika skeptinen tähän uudistukseen - perusteluna ihan omakohtainen kokemukseni. Oma lukioaikani eteni vahvasti urheilun merkeissä ja opiskelu meni siinä sivussa kohtalaisesti. Mikäli pääpaino yliopistoon pääsyssä olisi ollut lukiotodistuksessa, opiskelut olisivat ainakin korkeimmalla tasolla saattaneet jäädä väliin.

No sitten panostin pääsykokeisiin ja pääsin yliopistoon. Uskon, että samanlaisia "myöhäisheränneitä palleroita" meillä on tälläkin hetkellä aikamoinen määrä. Mitä tehdään meille lukioajan alisuoriutujille? Nyt onneksi Opetusministeriö on sanonut, että pääsykokeista ei olla kokonaan luopumassa.

Tällainen väittelytilanne ruokkii tietysti väärinymmärryksiä, mutta antaa myös mahdollisuuden miettiä uudistusta aivan uusista näkökulmista. Yksi vaihtoehto voisi olla vaikka Sveitsin malli, jossa kaikki opintokriteerit täyttäneet ja yliopistoista kiinnostuneet pääsevät ensimmäisenä vuonna yliopistoon ja karsinta on vasta toisen vuoden alussa.

Joka tapauksessa on tulevaisuudessakin tärkeä pitää monenlaisia sisäänpääsyreittejä korkeakouluihin.

 

Harri Jaskari

Kansanedustaja KOK

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jussikangasluoma kuva
Jussi Kangasluoma

Uusi malli tukisi todennäköisesti keskivertoa paremmin kaikessa pärjääviä ja yhdessä aineessa erityisen hyvin pärjäävät kärsisivät. En todennäköisesti itse olisi päässyt uudenkaltaisen järjestelmän kautta englantia opiskelemaan vaan pääsykokeen pisteillä minäkin menin.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Nyt on ensinnäkin tärkeää ymmärtää, että uudistuksessa ymmärtääkseni puhutaan lähinnä nimenomaan ylioppilaskokeiden kautta saaduista arvosanoista eikä numeroista lukioajan opiskelun ajalta. Valinnan painottuessa valtakunnallisten ylioppilaskokeiden arvosanoihin ollaan kestävällä pohjalla eikä töpeksimiset lukion aikana tai pärstäkerroin vaikuta.

Ylioppilaskokeisiin on mahdollista valmistautua itse opiskelun arvosanoista huolimatta s.e. saa sieltä hyvän tuloksen. Jos menee reisille, niin voi käydä korottamassa arvosanaa ja yrittää uudestaan - samoinhan kävisi mikäli pääsykoe menee pieleen.

Suoraan lukiosta, kuten on tavoite, korkeakouluun pyrkivälle on vain kuukausien ero ylioppilaskokeella ja pääsykokeella. Ei siinä välissä kummoista aikuistumista tapahdu.

Itse pidän kuitenkin jonkinlaista jatkuvuutta ja tulosten merkitsevyyttä tärkeänä. Se että yläasteen arvosanoilla on merkitystä ammatilliseen koulutukseen ja lukioon pyrittäessä pitää homman paremmin lapasessa. Samaten se että lukion lopun ylioppilaskokeilla on oikeasti jotain merkitystä toimii samoin.

Itse aloitin opiskelut Otaniemen Teknillisessä korkeakoulussa 1989 sähkö- ja tietoliikennetekniikan kouutusohjelmassa. Pääsykoe oli käytännössä yhtä kuin pitkän matematiikan ja fysiikan opinnot lukiossa. Joten aika pitkälle olisi päästy katsomalla ylioppilaskokeen arvosanat ko aineista. Silloin niillä oli merkitystä s.e. niistä sai pisteitä lisää kokeen lisäksi.

Itse näen että ylioppilaskokeen arvosanat olisivat kohtuullisen toimivia kunhan ne painottuvat siihen, mitä alalla eniten tarvitaan. Esim ensimmäisen vuoden sähkö- ja tietoliikennetekniikan perusmatematiikat ja fysiikat sähkön piirianalyysistä puhumattakaan eivät kyllä olisi lähteneet käyntiin millään ilman kunnollista pohjaa pitkän matematiikan ja fysiikan opinnoista lukiosta.

Ylioppilaskokeen arvosanoja voi myös korottaa ja ymmärtääkseni mahdollisuuksia niihin on kohtuullisen usein - ainakin puolivuosittain. Joten ellei arvosanat riitä, niin myöhemmin voi myös opiskelemalla parantaa arvosanoja ja hakea uudelleen. Ministeriön ehdotuksen mukaan mahdollisuuksia myös lisättäisiin, jotta tämä olisi helpommin mahdollista.

Sveitsin malli on sinällään mielenkiintoinen, mutta kyllä siinäkin resursseja hukkuu. Eri asia olisi mikäli Suomessa joidenkin ulkomaiden tapaan yliopistossa olisi myös merkittävä määrä yleissivistäviä opintoja, jotka hyödyttäisivät kaikissa kouluissa (näiden lisäämistä olen joskus kannattanut, Otaniemeenkin Esa Saariset ja muut tulivat paljon minun aikani jälkeen). Ainakin omana opiskeluaikanani aika vähissä oli muut kuin itse alan opinnot ja ensimmäinen vuosi jatkoi siitä, mihin lukion pitkä matematiikka ja fysiikka jäi. Tuohon malliin siirryttäessä pitäisi oikeastaan koulutusohjelmat myös uudistaa.

Mutta kuten Jaskari toteaa, niin myös muita reittejä pitää olla opiskelemaan pääsyyn - kokonaan niitä ei pidä sulkea. Tästä olen aivan samaa mieltä.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eikä sitten sanaakaan soveltuvuudesta ja haastatteluista alalle !!!

Maailmalla luotetaan kouluarvosanoihin ja motivaatioon enemmän, mitä Suomen omalaatuisessa erikoisessa pääsykoekyhäilemässä.

Ammattikoulun opinotovuosi maksaa veronmaksajille liki 12.000 euroa, kun ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa päästään koulutuksessa n. 8.000 euron verosuorittein per koululaisen lukuvuosi. Rahalla mitaten jotakin on pahasti pielessä ja keskieurooppalaisen oppisopimuskoulutuksen luulisi olevan varsin perusteltua.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Hyvä Harri. Ihan sama kokemus.jos Sanni GL saa tahtonsa läpi niin Suomesta loppuu johtaja-aines.
Meillä saa jopa 100000€ koulutuksen ilmaiseksi joten vetoaminen yhtden tai kahden valmennuskurssin hintaan on naurettavaa manipulaatiota.
Pankaa nyt stoppi. Jos teoria ja käytäntö ei rimmmaa niin se on teorialle pahempaa. SGL idea olisi katastrofi.
Sanon tämän kolmen maisterin isänä ja 35 v henkilöstöhommia läpikäyneenä. Työelämässä koulumenestys ei näy missään.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset