Satatuhatta vapaata työpaikkaa etsii tekijää

Viime viikolla tuli tieto, että tällä hetkellä Suomessa 109000 työpaikkaa etsii työntekijöitään. Meillä on pitkästä aikaa positiivinen rakennemuutos työllisyydessä. Tällä hetkellä esimerkiksi Uudessakaupungissa rakennetaan väliaikaisia parakkikoteja uusille työntekijöille. Moni näistä työntekijöistä tulee muista maista, koska Suomen työmarkkinat eivät toimi. Samanaikaisesti Suomessa on yli 300000 työtöntä.

Varmasti moni näistä yli 100000 työpaikasta ovat sellaisia, että kysymys on osa-aikaisista töistä. Tämä taas merkitsee sitä, että taloudellisesti monen työttömän ei kannata nykyisen työttömyysturvan mallilla ottaa työpaikkaa vastaan, varsinkin kun työpaikka on toisella paikkakunnalla kuin koti. Olen kuullut lukuisia esimerkkejä siitä, että tuntipalkka olisi ollut puolitoista euroa korkeampi verrattuna työttömyyskorvaukseen, mikäli henkilö olisi ottanut työn vastaa. Kyseessä on selkeä kannustinloukku.

Totta kai kieltäytyminen työstä on myös heijastus nyky-yhteiskunnasta. Työn arvostus sinällään on vähentynyt. Työtä ei kenties enää nähdä reittinä muuhun työelämään, parempaan palkkaan ja muuttamista uudelle paikkakunnalle uutena seikkailuna (totta kai ymmärrän perheellisten laajemmat sidonnaisuudet kotipaikkaan). Omalla työuralla olen kuitenkin muuttanut seuraavasti: Virrat – Tampere – Edinburgh – Lontoo – Tampere – Karhula – Kotka – Tampere – Helsinki – Tampere – Helsinki.

Mutta eihän asia näin voi olla, että meillä on yli 100000 työpaikkaa ilman tekijää!? Onnistuneissa yhteiskunnissa on rakennemuutoksen aikanakin onnistuttu pitämään ihmiset mukana yhteiskunnan rakentamisessa. Ruotsissa jopa maahanmuuttajien työllisyysaste on korkeampi kuin Suomessa keskimääräinen työllisyysaste. Suomessa sen sijaan ihmiset polarisoituvat työttömiin ja täystyöllisiin.

Meidän on vihdoinkin saatava työmarkkinoiden neliraajajarrutus poistumaan tästä yhteiskunnasta. Mikäli me emme kykene nyt todella radikaaleihin uudistuksiin, yhä suurempi osa Suomessa asuvista ihmistä jää pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle. Mielestäni meidän on nyt pakko lopultakin uudistaa työttömyys- ja sosiaaliturva ja antaa yrittäjille mahdollisuus työllistää. Samalla on kannustettava ihmisiä muuttamaan työn perässä tai liikkumaan joustavasti työn ja kodin välillä ottaen huomioon myös etätyön mahdollisuus.

Kysymys on nyt tietysti siitä, mitkä olisivat lopultakin riittävän tehokkaat keinot? Nyt ei enää pikkuviilaaminen riitä. Asunnot on saatava sinne, missä on työpaikkoja. Liikenne on saatava sujuvaksi. Samoin olen entistäkin voimakkaammin perustilin kannalla, joka automaattisesti yhdistää työn, yrittämisen ja sosiaaliturvan. Kun palkkatulot osa-aikatyössä eivät riitä perustoimeentuloon, sosiaaliturva tulee automaattisesti apuun.

Samalla perustilin malli kuitenkin kannustaa ihmisiä pois tuetusta työstä, koska palkka/yrittäjätulot aina suuremmat kuin valtiolta saatu tuki. Työstä pois jääminen ei olisi enää vaihtoehto ainakaan kannustinloukkujen näkökulmasta. Perustilissä jokaiselle ihmiselle annetaan automaattisesti myös Y-status eli olet syntynyt myös yrittäjäksi. Eikös Suomen pitänytkin kehittyä yrittäjäyhteiskunnaksi? Silloin yhä useammat tietäisivät, mistä työ syntyy.

Harri Jaskari

Kansanedustaja, kok

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu