*

Arkadianmäen heikkoja signaaleja

Tekemättä ei voi jättää - innostumatta ei saada mitään aikaan

Viime päivinä on syntynyt paljon kritiikkiä hallituksen kilpailukykytoimia kohtaan - yhtenä päivänä jopa koko maa pysäytettiin. Ammattiyhdistysliike ei halua lyhyempiä lomia ja ylityökorvauksien pienentämistä. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan pystytä esittämään.

Meille on myös kerrottu, että keinot ovat vääriä. Suomen vahvuus ei ole edullinen työvoima, vaan työvoiman pitää olla laadukasta. Kyllähän se varmasti onkin näin, mutta ratkaiseeko tämä väite tämän päivän kilpailukykyongelman? Laatu ei muutu yhdessä päivässä, vaan edellyttää vuosien määrätietoista työtä.

Kärsivällisyyttäkin on haluttu korostaa. Hosumalla ei kuulemma tule mitään hyvää. Hallitus kävi puoli vuotta kärsivällisesti neuvotteluja. Turhaa jankkaamista ei jaksa kukaan, koska samanaikaisesti talous menee hurjaa alamäkeä ja työttömyys on kasvanut vuoden aikana 30000 ihmisellä. Joskus puhuminen on lopetettava ja tekeminen aloitettava.

Hintakilpailukyvyn parantamista on kritisoitu kotimaisen kysynnän vähenemisellä. Ihmiset kuluttavat vähemmän ja työpaikkoja katoaa. Valitettavasti Suomi ei ole USA, jossa kotimarkkinat ovat paljon vientiä tärkeämpiä. Jotenkin on unohtunut, että Suomi elää viennistä. Pelkästään toisiamme palvelemalla otamme vain lisää velkaa. Velkapolttoaine loppuu muutamassa vuodessa.

Yritin viikolla eduskunnassa kertoa, että vähemmästäkin voi saada enemmän. Vastauksena oli vasemmisto-opposition hörönaurut. Sekin kertoi karmeasti sen, että vanhoilla pohjilla halutaan jatkaa ja jos jotain uudistetaan, siihen on saatava uutta rahaa. Mikäli yrittäjät ajattelisivat näin, meillä ei olisi enää ensi vuonna yhtään yritystä jäljellä.

Kauppaa yritetään tehdä joka päivä ja kaikille pitäisi olla selvää, että tuottavuus, laatu ja hinta ei Suomessa nyt ole kunnossa. Kaikissa kilpailukyvyn elementeissä on nyt pakko saada parannuksia. Hintakilpailukyvyn parantamista pystytään tekemään nopeimmin. Siksi sekin on pakko tehdä.

Pidemmällä aikavälillä koko yhteiskunta tarvitsee nyt uutta alkua. Olin viime viikolla USA:ssa ja siellä kohtasin todella innostuneen ilmapiirin. Suomeen tultuani masennuin uudestaan kahdessa päivässä. Suomessa vallitsee tällä hetkellä lannistava ilmapiiri ja jämähtyneisyyttä suosiva kulttuuri. Aidosti voi kysyä, ketkä Suomessa tappavat innostuksen jo alkumetreillä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Totta:yhteiskunta tarvitsee uuden perusrakenteen.
Rahan käyttökin on tullut aivan liian kalliiksi.
Onhan ammattiyhdistysten keskusjärjestöt esittäneet omat vaihtoehtonsa hallituksen "kilpailukyky"-pakettiin.
Mistä pitäisi kilpailla?

Käyttäjän AriPesonen1 kuva
Ari Pesonen

Juuri näin, emme ole kilpailukykyisiä, emme sinne päinkään!

Tehokkaan tuotannon ja korkean tuottavuuden lähtökohta on, että mahdollisimman vähällä pääomalla, energialla, materiaalilla ja työvoimalla on saatava mahdollisimman suuri tuotos ja arvonnousu. Mahdollisimman pienillä tuotantopanoksilla pitäisi pyrkiä saamaan aikaan mahdollisimman arvokas tuote. Arvokas ei kuitenkaan ole yhtä kuin kallis, kyse on panosten hinnan suhteesta myytävän tuotteen tai palvelun hintaan.

Talouselämässä on siis pyrittävä vähäisen energian, pääomien ja materiaalien kulutuksen lisäksi mahdollisimman vähäiseen työvoiman kulutukseen. Jos tuotannon kasvun lähtökohdaksi asetetaan korkeampi työllisyysaste, on lähtökohta täysin väärä. Tuotannon kasvun lähtökohdaksi pitää asettaa mahdollisimman pienet panokset, ja myös työvoiman suhteen on pyrittävä minimiin. Avainsana hyvinvoinnin kasvussa on tuottavuus. Vain korkea tuottavuus voi pitemmällä aikavälillä vaurastuttaa kansantaloutta kestävällä pohjalla.

Suomalaispoliitikoilla on ollut suuri halukkuus patistaa suomalaisyrityksiä työllistämään. Jos yrityksiä halutaan patistaa työllistämään, miksi hän ei samalla käsketä yrityksiä käyttämään mahdollistan paljon energiaa, materiaaleja ja pääomia tuotantoon? Tuottavuus edellyttää pyrkimystä mahdollisimman vähäiseen tuotantopanosten käyttöön, myös siis työvoiman vähäiseen käyttöön. Suomessa monet poliitikot ja ennen kaikkea ammattiyhdistysliike näkevät mielellään työnteon ja palkanmaksun osana tulontasausjärjestelmää, ei osana tuotantoa.

Tuo ajatusrakennelma on lähtökohdiltaan täysin virheellinen. Palkkatyötä ja tulonjakojärjestelmää ei pidä koskaan yrittää yhdistää. Järjestelmät on pidettävä täysin erillään. Tulonjakojärjestelmän sotkeminen palkkatyöhön ja palkkatyön hinnoitteluun johtaa tuotavuuden heikentymiseen. Työvoimaresurssit eivät ohjaudu sinne, missä niillä on paras tuottavuus ja arvonousu.

Tuotantopanosten käytössä - siis myös työvoiman käytössä - on pyrittävä aina suurimpaan mahdolliseen tehokkuuteen. Se on edellytys tuottavuusvauhdin riittävälle ylläpitämiselle. Jos tuottavuuden mahdollisemman nopea kasvu ei olisi päämäärämme, tässä maassa edelleen käytettäisiin ojankaivuuseen lapiomiehiä ja liikkumiseen hevosvossikoita. Työvoimatarpeemme olisi valtava ja elintasomme alhainen.

Emme siis ole kilpailukykyisiä, lisää asiasta kirjoituksessani otsikolla ”Valtionvallan tulee olla viimeinen päättäjä ensi vuoden palkkakierroksella”: http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/203367...

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Kansantalouden kasvattamiseksiko työtä tehdään?

Käyttäjän OlliBackstrom kuva
Olli Bäckström

"Olin viime viikolla USA:ssa ja siellä kohtasin todella innostuneen ilmapiirin. Suomeen tultuani masennuin uudestaan kahdessa päivässä."

Asuin neljä vuotta Skotlannissa, mutta en Suomeen palattuani kokenut vastaavia tuntemuksia. Ehkäpä Jaskarin masennuksen syyt ovat enemmän psykiatrisia kuin kansallisia?

Kai Schleutker

Totuuden nimessä, ei tarvitse mennä kuin Ruotsiin, niin ilmapiiri on aika lailla toisenlainen.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että kaikissa maissa olisi innostunut ilmapiiri. Ehkä meille suomalaisillekin innostuminen on loppujen lopuksi aika vieras asia. Siinähän on jotain kummallista kun innostuu jostain.

Keijo Kontio

Olisihan se hassua jos maa joka hyödyntää maapallomme resursseista joka hetki yli 30 % ei mistään mitään uskoa tulevaisuuteen löytyisi eikä intoa mitään tehdä löytyisi. Oikeastaan voisi kysyä ovatko jenkit olleet mahdollisuuksiinsa nähden edes kauhean tehokkaan tuottavia .

Kai Schleutker

M Blåfield. Pieni vinkki, jos et ole koskaan ajatellut : Kaikki suomalaiset eivät ole töissä. Työikäisistä (n 2.5 miljoonaa) noin 2 milj. käy töissä ja koittaa tuottaa sitä jaettavaa hyvinvointia. Eli montako jää jäljelle niitä, jotka eivät käy töissä ..ja jotka usein myös tarvitsevat yhteiskunnan palveluita. Alkaako hahmottua ..?

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Juuri näiden Jaskarin mainitsemien asioiden vuoksi sisäinen devalvaatio on tuhoisaa.

Palkkojen alentaminen johtaa helposti juuri tähän että ihmisiltä menee into työntekoon, yrittämiseen ja puurtamiseen. Ja mitä muuta meille on mediassa jo noin vuoden ajan kerrottu, kuin että palkkoja pitää alentaa ja eduista pitää tinkiä että Suomi pelastuisi. Hallitus ja media on tehnyt kaikkensa että suomalaiset on saatu peloteltua "kriisitietoisiksi".

Kyllä minäkin mietin ihan tosissani kannattaako investoida omaan asuntoon ja ottaa henkilökohtaista velkaa tässä "kriisitietoisessa" tilanteessa, jossa palkasta voi joutua tinkimään, mutta velat pysyvät samana.

Ulkoinen devalvaatio ei vaikuttaisi tavalliseen palkansaajaan juuri millään tavalla, olettaen että velat olisivat omassa valuutassa. Suurimmat kärsijät olisivat tuontitavaroiden maahantuojat ja kauppiaat. Ja ulkoinen devalvaatio tapahtuu kelluvan valuutan olosuhteissakin nopeasti, muutamassa kuukaudessa.

Ja jos tosiaan pidetään yllä ajatusta: "Suomi elää viennistä", mikä tosiaan pitää kyllä paikkansa, niin Suomella pitäisi olla ehdottomasti oma valuutta, jolla pystyttäisiin vastaamaan nopeasti maailmantaloudessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Käyttäjän KajRisberg kuva
Kaj Risberg

Mikään talous ei elä viennistä. Tuonnista kyllä saattaa olla riippuvuutta.

Arvo Kukko

Julkisen sektorin kokoa on supistettava vastaamaan kansantaloudn kantokykyä. Hallituksen yhteiskuntasopimusaloiteessa ei olisi alennettu kenenkään palkkaa. Olisi tehty pikkuriikkisen enemmän töitä ja nostettu jo investoidun tuotantokoneiston kokonaistuotantoa.
Se ei kelvannut.

Peter Dahl

Miten luodaaan terve ja innostava ilmapiiri ylipäätänsä? Luotetaan toisiimme, kunnioitetaan toisiamme ja kuuntelemme mielipiteitä ja ennen kaikkea yritetään tehdä kompromisseja. Se koskee myös poliitikkojen ja kansan välistä suhdetta. Äänestysprosentit viittaavat mm. siihen että kaikki ei ole kunnossa. Ihimiset haluavat olla mukana päätöksenteossa tai haluavat että heidän edustaja (kansanedustaja tai vastaava) oikeasti edustaa heitä. Sanotaan yhtä ja tehdään toista ei kelpaa enää.

Ruotsissa asuneena 30 vuotta voin sanoa että diskuteeraamisessa ei ole mitään pahaa, mutta siitä asiasta heitetään läppää aika useasti täällä Suomessa. Nyt pääsen itse asiaan, eli Suomessa on totuttu että johtoasemassa (esim. Hallitus) olevat henkilöt päättävät ja heillä on myös vastuu. Muut sitten purevat hammasta. Jos homma johdossa menee pahasti pieleen niin erotaan tai erotetaan ja joku muu tulee tilalle. (Kuten esim. päävalmentajat jääkiekkossa.) Ei niin että kansalaiset pääsisivät vaikuttamaan (aidosti päättämään) ja kantamaan osan vastuusta. Tuntuu myös siltä, että johtoasemassa on yhtä lailla sisäistetty em. toimintamallin.

Ja vielä toinen asia. Valtionvelka ei ole tullut yhtäkkiä. Ei sitä voi ihan näin yhtäkkiä vetää maton alta ihmisiltä ja sanoa että nyt säästetään aivan tolkuttoman paljon, ihan kuin velka olisi synynyt yhdessä yössä. Eihän kotitaloudessa kukaan toimi näin. Miten sitä voi tällaisessa tilanteessa innostua kun koko ajan on vaikeampaa saada rahat riittämään ja rahaa menee eri yritysten ja kansojen pelastamiseen?

Luulen ainakin ymmärtäväni Harri Jaskarin Blogikirjoitusta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset