*

Arkadianmäen heikkoja signaaleja

Mihin meidän verorahat oikein valuu?

Mihin meidän verorahat oikein valuu?

Ankeat ajat saavat miettimään sitä, mihin me laitamme verorahamme.  Ihmisiltä
kysyttäessä he haluavat mieluummin nostavat veroja kuin menettävät
hyvinvointipalveluja. Ihmisten hyväntahtoisuuden ansiosta kunnat nostavat
mieluummin veroja kuin miettivät hallintonsa ja palvelurakenteensa uusimista.
Emmekö me voisi miettiä, että saammeko parempaa palvelua samalla rahalla?

Tämän kurjuuden keskellä olen syksyn aikana kysynyt kaikkien hyvinvointipalvelujen
hintoja. Paljonko maksaa tehostettu palveluasuminen per vuorokausi? Paljonko
terveyskeskuskäynti? Paljonko maksaa päiväkotipaikka per lapsi päivässä? Entäs
paljonko maksaa erikoissairaanhoidon toimenpide? Jo ihmisten tietoisuuden
lisäämiseksi jokaiseen laskuun voisi laittaa todellisen kustannuksen. Kaikki
tajuaisivat, että palvelu ei ole ilmaista. Aina sen joku maksaa.

Uskokaa tai älkää, mutta en ole saanut vastauksia. Kunnat eivät pysty laskemaan eri
palvelujensa kustannuksia. Tai jos ne laskevat, palvelujen kustannusvertailua
on mahdoton tehdä. Mikäli jo kuntien välillä on lähes mahdoton verrata hintoja
(laadusta puhumattakaan), miten me pystytään vertaamaan kuntien tuottamaa
palvelua yksityiseen tai kolmannen sektorin palveluun?

Mikä on tämän laskutaidottomuuden syy? Jotkut kunnat huomioivat kustannuksissa tilavuokrat, toiset eivät. Jotkut kunnat laskevat johtamisen kustannukset aina kaupunginjohtajaan
saakka, toiset eivät ota näitä lainkaan huomioon. Kunnat pystyvät myös
vähentämään arvonlisäveron kustannuksista, yksityiselle tämä ei ole
mahdollista. Mitään yhtenäistä laskentamallia eri kustannuksista ei ole tehty.

Nyt puhuin vasta hinnasta, mutta sitten pitäisi vielä pystyä analysoimaan laatukin.
Esimerkiksi terveyspalveluissa laatuun vaikuttaa saatavuus, saavutettavuus ja
vaikuttavuus. Hyvä palvelu tuo hyvän mielen. Ihmisille tulee onneksi ensi
vuoden alusta valinnanvapaus perusterveydenhuollossa. Espoo on jo kehittänyt
systeemin, jossa hyvät ja toimivat terveysasemat pääsevät kukoistamaan.
Kaupunki maksaa terveysasemilla asiakasmäärien mukaan.

Kuulostaa minusta hyvältä. Pääsemmekö vihdoinkin Ruotsin malliin, jossa tehokkaasti
käytetty raha kulkee ihmisten mukana. Ihmiset valitsevat terveysaseman, jossa
kokevat saavansa parhaan avun. Vielä mitä, taas byrokraatit ovat löytäneet
keinot ihmisten innokkuuden tukahduttamiseksi. Matti Apunen paljasti rujon
totuuden Helsingin Sanomien kolumnissaan.

Ihmisten valinnanvapaus tarkoittaa sitä, että me kaikki voimme kerran vuodessa valita
oman terveysasemamme. Mahdollisesta muutoksesta on tehtävä kirjallinen ilmoitus
nykyiseen ja tulevaan hoitopaikkaan. Ilmoituksen käsittelylle on annettava
kolme viikkoa aikaa. Tässä välissä ehtii jo kuolla tai tervehtyä. Mikä ihmeen
pikku byrokraatti meissä suomalaisissa oikein on? Emmekö voisi lopultakin uskoa
myös ihmisten omaan päättelykykyyn.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset